Metsähassutus

Aamulla aikaisin sieniä etsimään. 

Metsää on monenlaista, männyn oksat innoitti leikkimään. En kerännyt haperoita koska olen epävarma niiden kelvollisuudesta. Kangastattiakaan en halunnut, joten niillä voi tehdä muuta hauskaa.

Oksankannat alhaalla

Näin paljon ...

Pienenpieni tatti tahtoo ylös :) 

Hapero kaveriksi. 

Toinen kurkkaa...

Missä olette?

Mikä puolukanvarsi se tämä on?

Siili kylässä

Yllätin siilin pihalla ja tietysti kuvasin sen liikkumista. Poseerasi niin kauniisti. Kerroin tietty, etten aio hätistellä vaan katson vain kameran kanssa. 

Tullaan tullaan...

Lähemmäs vaan.

Taidan tästä lähteä...

Jalka kyllä nousee

Sivukuva

Vielä minä poseeraan ihan silmästä silmään

Sillan elämää

Ajoin lauantaiaamuna kapeaa Kurunevan tietä ja katsoin koko ajan tien varren ympäristöä etsien koivujen kyljistä "naamoja". Mitä näinkään - harmaantunutta puuta. Siltahan siellä oli. 

Luonto valtaa sitä pikkuhiljaa. Vielä voi kävellä yli, mutta ei ajaa millään koneella. Lahonneita lankkuja. Ei sinne ole enää pääsyä muuten kuin kiipeämällä. Tiheää kasvustoa päissä, pajua yms. 

Mitä lie ollut aikoinaan takana olevassa "mökissä"! Voi vain kuvitella. Piilopirtti! Onko ehkä jäänyt kesken koska puita on pinottu viereen!!!

"Nätti" silta

Heinäkin alkaa kasvaa sammaleen päälle

Kaiteet vielä koossa tällä puolella

"Lattia" kasvaa sitä sun tätä

Kaunista on...

...samoin tämä 

Maljoja nostetaan sillalle :)

Kukkimassa

Näin ne laudanvälit täyttyy

Monella tasolla kasvetaan... 

Sillan takana oli "mökki" ilman kattoa.

Horsma ja kimalaiset

Mitä näinkään horsmassa! Kimalaiset märkiä ja hitaita tänä sumuisena aamuna. Liikkuvat, mutta ei millään kiireellä. Menevätkö lämmittelemään toistensa luo :) sitä ihmetellen katson! Vai syömään!

Tarina alkaa, horsman kukinto....

Kummallakin omat mesiastiat.

Millainenhan sinun kukkasi on? 

Kerro, onko siellä paljon mettä?

Minä haluan myös sitä.

Onpas täällä hauskaa syödä yhdessä! 

Löytykö puolukoita?

Puolukat alkaa kypsyä pikkuhiljaa. On ilo seurata niiden kehitystä poimintakuntoon. Mustikoita poimiessa näkee punerruksen lisääntymisen. Haperot aiheuttaa leikkimieltä ...

Ollaan pian valmiita

Vain vähän punerrusta

Meillä alkaa olla jo...

Väriä löytyy

Haperoita myös kasvaa

Hyppään uimaan :) 

Tässä sitä ollaan ja käännetään kylkeä välillä :) 

Uidaan uidaan...

Elokuun daalia

Daalian mukulat oli viime talven koemielessä kellarin portailla hiekkaämpärissä. Laitoin ne varmaan ihan liian myöhään multaan. Niissä oli isoja pimeässä kasvaneita alkuja. 

Neljästä mukulasta kolme alkoi kasvaa ja täytti tietenkin muuripadan kokonaan ja kaupasta ostettu pieni daaliaparka jäi niiden väliin. Mietin jälkeen, olisiko niitä mukuloita pitänyt jotenkin jakaa ennen uutta istutusta. Ensi kesänä sitten :) on enemmän.

Keltainen on kasvanut parhaiten. Punaisessa oli vain yksi kukka ja kolmannessa on pienenpieniä nuppuja, jotka eivät ole juuri kasvaneet.  

Ensimmäiset kukat

Kukahan se siellä! 

Alkaa vanhuus

Alla uusi nuppu kasvamassa

Nuppu sateen jälkeen

Toinen enemmän jo auki

Sivulta :) 

Vanha ja uusi

Ainoa punainen

Mustikassa

Mustikkaan on mukavaa mennä vaikka on huonoselkäinenkin. Pitää vain välillä kävellä, valokuvata tai muuten vain huilata isolla kivellä saadakseen astian täyteen. Viisi litraa on joskus iso määrä yhdellä poimintakerralla. 

Metsä on terapeuttinen paikka. Terapiaksi käy myös leikkiminen luonnonmateriaalien kanssa. Valokuvaaminen vaatii kekseliäisyyttä erilaisten kuvien saamiseksi. Metsä ja luonto on löytöretkeilijän aarreaitta. Ensimmäiset sienet ovat putkahtaneet esiin kuivuudesta huolimatta. 

Levähdyspaikka

Mustikalle mustikan värinen astia

Näitä poimitaan!

Vettä siinä on... ja yksi roska

Yksi roska tarvitsee kavereita

Millaisessa varressa se mustikka kasvoikaan!

Kelluu kelluu...

Eri väriset mustikkakaverit :)